Vuonna 1917 oli elokuvamaailmassa paljon tapahtumassa. Charlie Chaplin oli noussut supertähdeksi, Venäjän vallankumous ravisteli maailmaa ja ensimmäinen maailmansota vaikutti kaiken ja kaikkien elämään. Tässä kaoottisessa ilmapiirissä ilmestyi melko tavaton elokuva: Q.E.D., brittiläinen mykkäelokuva, jonka ohjasi Maurice Costello. Elokuva ei ollut mikään valtava menestys aikanaan, mutta se on silti mielenkiintoinen katselukokemus ja esimerkki siitä, miten myös vuosisadan alussa elokuvatekijät tutkivat yhteiskunnallisia ongelmia ja kokeilivat uusia taiteellisia ilmaisumuotoja.
Q.E.D. kertoo tarinan nuoresta miehestä nimeltä John, joka on rakastunut kauniiseen naiseen nimeltä Mary. Heidän rakkautensa kuitenkin uhkaa monia esteitä: Johnin köyhyys, Maryn äidin vastustus ja kaksi valehtelevaa ja manipuloivaa hahmoa, jotka pyrkivät estämään heidän onneaan. Elokuvan juoni on täynnä yllätyksiä ja käänteitä; Costello käyttää taitavasti erilaisia tehosteita ja tekniikoita luodakseen jännittyneen ja mukaansatempaavan tunnelman.
Näyttelijäkäännäkö on varsin mielenkiintoinen:
- Maurice Costello itse näyttelee pääroolissa Johnia, nuorta miestä, joka on valmis uhraamaan kaiken rakkaudestaan Maryyn.
- Evelyn Nesbit, yksi aikansa tunnetuimmista naisnäyttelijöistä ja “Gibson Girl” -mallin innoittajana tunnettu persoona, esittää Marya, rakastettua naista, joka on köyhyyden ja perheensä painajaisten kahdenvälissä.
Costellon ohjauksessa Q.E.D. erottuu aikansa tavallisista melodraamoista. Elokuva hyödyntää näyttävästi teatterimäisiä elementtejä:
Tekniikka | Käyttö Q.E.D.:ssä |
---|---|
Lähikuvat | Costellon roolihahmo Johnin tunteet ja sisäinen taistelu kuvataan lähikuvien avulla, mikä tuo elokuvaan intiimiä draamaa. |
Ilmastointi | Elokuvan eri kohtaukset luovat vahvoja tunnelmia: onnea, tuskaa, jännitystä ja vihaa, jotka ovat kaikki tehty selväksi valaistuksen ja kuvauksen avulla. |
Symboliikka | Koskettavat kohdat kuvataan usein symbolisesti, esimerkiksi ruusut symboloivat rakkautta ja haavoja menetys. |
Costello tuo myös kuvaan vahvan yhteiskunnallisen kritiikin. Q.E.D. kommentoi köyhyyttä, luokkaerottelua ja naisten asemaa yhteiskunnassa – teemoja jotka olivat hyvin ajankohtaisia myös 1900-luvun alussa.
Q.E.D. ei ole mikään täydellinen elokuva: juoni voi tuntua ajoittain hieman kömpelöltä ja näyttelijöiden esitykset ovat jossain määrin ylikorostetuja. Silti se on mielenkiintoinen historiallinen dokumentti, joka osoittaa aikansa elokuvantekijoiden taiteellista rohkeutta ja yhteiskunnallisia huolenaiheita.
Jos olet kiinnostunut mykkäelokuvien historiasta tai haluat tutustua teatteri- ja filmatisointiin yhdistettyyn tyyliin, Q.E.D.:n kannattaa ehdottomasti antaa tilaisuus. Elokuva on saatavilla internetistä digitaalisena kopiona, joten se on helppo löytää myös tänään.